Laserhoito kiihdyttää vaurioituneen kudoksen paranemisprosessia, edistää solujen uudismuodostusta ja parantaa verenkiertoa pienissä verisuonissa. Parantunut mikroverenkierto edistää aineenvaihduntaa solutasolla. Kaikki tämä tapahtuu nopeasti, vain muutaman tunnin kuluessa kipeän kudoksen käsittelemisestä hoitavalla laserilla. Laserhoito nopeuttaa paranemista ja helpottaa kipua joko käytettynä lyhyenä jaksona ainoana hoitomuotona tai yhdessä muiden hoitomuotojen kanssa.
Sähkön käyttö kivun hoidossa on ikivanhaa – Kreikan ja Rooman valtakunnissa hoidettiin tiettävästi vaikeita päänsärkyjä sähkörauskun tuottamien voimakkaiden sähköiskujen avulla. Nykyisin sähköisessä kivunhoidossa käytetään laitteita, joissa hoitovirran voimakkuus on melko pieni (1-50 mA).
Sähköärsytyksen vaikutusta kipuun on tutkittu neurofysiologisin keinoin. Tunnetuin selitysmalli on ns. porttikontrolliteoria, jonka mukaan tuntohermosyiden ärsytys sähköllä vaikuttaa selkäytimessä viestinvälitykseen siten, että kipuviesti ei voi kulkea selkäydintasolta aivoihin aistittavalle tasolle asti. On myös esitetty, että sähköinen ärsytys vapauttaa aivoista ja kipuratojen varsilta endorfiineja, jotka vaikuttavat keskushermostossa morfiinin tavoin kipua poistavasti. Kolmas teoria sähkökipuhoidon vaikutuksille on, että sähköiset tuntoärsykkeet kulkevat nopeammin kuin kipuviestit aivokuorelle analysoitavaksi ja tämä johtaa kiputuntemuksen lievittymiseen. Pakallistasolla kipuhermojen aktiivisuuteen voidaan vaikuttaa tarpeen mukaan joko laskimo- tai valtimoverenkiertoa vilkastuttavien hoitomuotojen avulla.
Sähköhoidossa oleellista on saada hoidot melko tiiviinä jaksona – aluksi jopa päivittäin. Sähköhoitomuodosta riippuen hoitokerta kestää 15-60 minuuttia ja hoitojakso koostuu 5-15 käsittelystä. Sähköhoitoa käytetään fysioterapiassa pääsääntöisesti yhdistelmänä muiden menetelmien rinnalla, jolloin saavutetaan parhaat tulokset. Joissakin vaikeissa kroonisissa kiputiloissa asiakkaan on suositeltavaa hankkia pieni sähköhoitolaite kotikäyttöön optimaalisen tulokseen pääsemiseksi.
Ultraääni (UÄ) on väliaineessa etenevää mekaanista aaltoliikettä, jonka värähtelytaajuus on ihmisen kuuloalueen yläpuolella. UÄ synnytetään ns. piezosähköisen ilmiön avulla, jolloin sopivaa ainetta oleva kide saadaan sähkön avulla värähtelemään. Kide on kiinnitetty hoitokojeessa metallilevyyn, josta värähtely siirtyy väliaineen kautta iholle ja siitä edelleen syvemmälle kudoksiin.
Kudoksissa ultraääni aiheuttaa erittäin nopeita ja voimakkaita painevaihteluita yksittäisen solun pituisella matkalla. Voidaankin ajatella, että UÄ-hoito on ns. solujen mikrohierontaa. Hoidon vaikutuksesta mm. erilaisten kalvorakenteiden läpäisevyys lisääntyy, paikallisesti vaikuttavien aineiden vapautuminen ja resorptio kiihtyvät, eli solujen toiminta tehostuu. UÄ:llä on myös nopea ja tehokas lämpövaikutus. Hoitomuoto soveltuu erilaisten paikallisten kiputilojen, hermopinteiden, nivelsidevammojen, sidekudoksen venymistä edellyttävien tilojen ja lihaskireyksien yms. hoitoon.
Ultraäänen avulla voidaan lisäksi tehostaa lääkeaineen kulkeutumista ihon läpi, jolloin puhutaan fonoforeesista. Geelimäinen lääkeaine joko sekoitetaan UÄ-hoidossa käytettävään väliaineeseen tai sitten lääkeaine soveltuu sellaisenaan väliaineena käytettäväksi. Fonoforeesi perustuu ihon verenkierron lisääntymiseen, ihohuokosten avautumiseen ja ihonalaisten kalvorakenteiden läpäisevyyden lisääntymiseen.
