Varaa aikasi

044-7477330 tai toimisto@fysioterapiakroppa.com

Tanssifysioterapia

Tanssin asettamat kriteerit ovat vaativia. Liikkeitä ei ole turvallista suorittaa, mikäli tanssijalla ei ole tarpeeksi liikkuvuutta sekä hyvää selän asennonhallintaa. Tanssija käyttää vartaloa päivän aikana kaikissa liikesuunnissa, suurilla liikelaajuuksilla ja nopeilla suunnan sekä voiman muutoksilla. Tämä asettaa keskivartalon tuen sekä notkeuden merkityksen keskeiseen asemaan. Vaakakupissa on se, miten näitä ominaisuuksia treenataan niin, että tanssijan jänteet, luusto ja lihakset kestävät harjoittelun.

Fysioterapia KROPASSA tanssifysioterapiassa keskeistä on vammojen ennaltaehkäisy, joka toteutetaan tiiviissä yhteistyössä tanssinopettajien sekä harjoittajien kanssa.  Tapaturmaisen loukkaantumisen tai rasitusvamman hoidossa Pasi toimii yhdessä lääketieteen asiantuntijoiden kanssa. Kuntoutuksessa hyödynnetään tarvittaessa manuaalista terapiaa, laitehoitoja ja teippausta. Pääpaino pidetään kuitenkin aktiivisessa kuntoutuksessa, jolla pystytään varmistamaan tanssijan mahdollisimman nopea paluu tanssiharjoitteluun vamman uusiutumisriski minimoiden.

Section
Tanssijan lihastasapainokartoitus

TANSSIJAN LIHASTASAPAINOKARTOITUS

Tanssija kuormittaa selkää kaikissa ääriasennoissa – esim. baletissa maksimaalisessa taaksetaivuksessa arabesque-liikkeissä, nykytanssissa eteenpäin pyöristettynä rullauksissa ja show-tanssissa sivutaivuksissa.Tanssilajista riippuen alaraajoja kuormitetaan lonkkien kaikilla kiertokulmilla – baletissa maksimaalisessa aukikierrossa ja nykytanssissa hyödyntäen koko sisäkierto. Nilkat ja jalkaterät joutuvat tanssijalla suurien liikeratahaasteiden eteen, polvista puhumattakaan – baletissa työskennellään varpailla ja katutanssilajeissa pudottaudutaan polville suoraan hypystä. Kaikkien kehonosien liikkeet tulee olla samalla kuitenkin hyvin hallituja, jotta tanssin esteettiset vaatimukset voivat täyttyä.

Tanssijan lihastasapainokartoitus on fysioterapeutin tekemä alkukartoitus, jossa selvitetään tanssivan asiakkaan lajin kannalta keskeiset nivelten aktiiviset ja passiiviset liikelaajuudet ja mahdolliset lihaskireydet. Lisäksi tutkitaan vartalon ja raajojen tärkeiden tukilihasten voimatasapaino. Lihastasapainokartoituksessa keskitytään testiliikkeiden laadullisen toteutuksen arviointiin. Asiakkaan kanssa erikseen sovittaessa kartoituksessa voidaan käyttää apuna  videoanalyysiä, joka on taltioitu tanssin tekniikkatunnilta tai näytöksestä.

Kartoitus kestää tavallisesti 60 minuuttia ja siitä saa kirjallisen palautteen. Raportti antaa tärkeää tietoa fysioterapeutille, tanssijalle ja tanssinopettajalle siitä, mitkä ovat henkilön fyysiset vahvuudet ja puutteet. Lihastasapainokartoituksen pohjalta tanssijalle voidaan erillisellä käynnillä laatia henkilökohtainen harjoitteluohjelma ongelmakohtien ratkaisemiseksi. Tanssijan lihastasapainokartoitus auttaa vähentämään rasitusvammojen ja tapaturmaisten vammojen kehittymistä. Tämän johdosta tanssijan harjoittelumäärää ja intesiteettiä voi kasvattaa ja kehittyminen tanssijana nopeutuu. Nuorilla tanssijoilla kartoitus suositellaan uusittavaksi 0,5-2 vuoden välein ja aikuisilla tarpeen mukaan.

Tanssijan alaraajalinjaus analyysi

TANSSIJAN ALARAAJALINJAUS ANALYYSI

Tanssin aktiiviharrastajat ja ammattilaiseksi tähtäävät tanssiopiskelijat harjoittelevat noin 10–25 tuntia viikossa ja ammattitanssijat 40–48 tuntia viikossa kymmenen kuukautta vuodessa. Yhden tanssiharjoittelukerran aikana tehdään 150–400 hyppyä ja vähintään saman verran plié-liikkeitä eli kyykkyjä sekä lukematon määrä askelluksia, yhden alaraajan varassa tapahtuvaa tasapainoilua, alaraajan nostoja ja korkeita potkumaisia liikkeitä. Harjoittelu tapahtuu usein paljain jaloin tai erilaisia tossuja käyttäen. Tanssilajista riippuen alaraajoja kuormitetaan lonkkien kaikilla kiertokulmilla – baletissa maksimaalisessa aukikierrossa ja nykytanssissa hyödyntäen koko sisäkierto.

On siis hyvin ymmärrettävää, että tanssijoilla esiintyvät tuki- ja liikuntaelinongelmat ovat painottuneet alaraajoihin. Huomattavan ongelmakentän muodostavat ylirasitusvammat, joiden osuus kaikista alaraajavammoista on 50–80%. Kohtalaisten pienten jatkuvasti toistuvien alaraajalinjausvirheiden tiedetään johtavan ylirasitusvammojen kehittymiseen. Tietyissä tapauksissa alaraajan linjausvirheet altistavat myös tapaturmaisille vammoille.

Fysioterapia Kropan tanssijan alaraajalinjaus-analyysissä selvitetään aluksi haastattelemalla asiakkaan tanssillinen suuntautuneisuus, mahdolliset tuki- ja liikuntaelin oireet ja tanssin alueella ilmenevät ongelma-alueet. Näiden esitietojen pohjalta tutkitaan lannerangan, lonkan, polven ja jalan yhteistoiminta suljetussa kineettisessä ketjussa perusliikkumisen ja tanssiliikkeiden aikana. Tämän jälkeen selvitetään mikä tai mitkä edellä mainituista kehoalueista on keskeisin mahdollisen alaraajalinjausvirheen aiheuttaja. Seuraavaksi tutkitaan avoimessa kineettisessä ketjussa kyseisen alueen nivelten aktiiviset ja passiiviset liikelaajuudet sekä keskeiset lihasvoimat.

Tämä laaja tanssijan alaraajalinjaus-analyysi kestää 60-90 minuuttia. Analyysistä saa kirjallisen palautteen. Mahdollisesti esiin tulleita alaraajalinjaus ongelmia voidaan ratkaista laatimalla jatkokäynnillä asiakkaalle henkilökohtainen lajinomainen harjoitteluohjelma. Tarvittaessa käytetään manuaalista terapiaa esim. myofasciaalista käsittelyä ja laitehoitoja esim. hoitavaa laseria.

Kinesioteippaus

KINESIOTEIPPAUS

Kinesioteippauksella pystytään vähentämään kipuja, parantamaan nivelten liikkuvuutta ja nopeuttamaan kudoksen paranemista. Se sopii hyvin leikkausten jälkeisen turvotuksen poistoon ja leikkausarven kiinnikkeisyyden vähentämiseen. Teippaus ei estä ns. normaalia liikkumista tai rajoita tanssissa tarvittavia isoja liikelaajuuksia. Teippaus on joustava ja pysyy iholla 4-7 vrk:ta. Kinesioteippaus on hyvin suosittu hoitomuoto ammattitanssijoilla ja aktiiviharrastajilla.

Laitehoidot

LASERHOIDOT

Laserhoito kiihdyttää vaurioituneen kudoksen paranemisprosessia, edistää solujen uudismuodostusta ja parantaa verenkiertoa pienissä verisuonissa. Parantunut mikroverenkierto edistää aineenvaihduntaa solutasolla. Kaikki tämä tapahtuu nopeasti, vain muutaman tunnin kuluessa kipeän kudoksen käsittelemisestä hoitavalla laserilla. Laserhoito nopeuttaa paranemista ja helpottaa kipua joko käytettynä lyhyenä jaksona ainoana hoitomuotona tai yhdessä muiden hoitomuotojen kanssa.

SÄHKÖHOIDOT

Sähkön käyttö kivun hoidossa on ikivanhaa – Kreikan ja Rooman valtakunnissa hoidettiin tiettävästi vaikeita päänsärkyjä sähkörauskun tuottamien voimakkaiden sähköiskujen avulla. Nykyisin sähköisessä kivunhoidossa käytetään laitteita, joissa hoitovirran voimakkuus on melko pieni (1-50 mA). Sähköärsytyksen vaikutusta kipuun on tutkittu neurofysiologisin keinoin. Tunnetuin selitysmalli on ns. porttikontrolliteoria, jonka mukaan tuntohermosyiden ärsytys sähköllä vaikuttaa selkäytimessä viestinvälitykseen siten, että kipuviesti ei voi kulkea selkäydintasolta aivoihin aistittavalle tasolle asti. On myös esitetty, että sähköinen ärsytys vapauttaa aivoista ja kipuratojen varsilta endorfiineja, jotka vaikuttavat keskushermostossa morfiinin tavoin kipua poistavasti. Kolmas teoria sähkökipuhoidon vaikutuksille on, että sähköiset tuntoärsykkeet kulkevat nopeammin kuin kipuviestit aivokuorelle analysoitavaksi ja tämä johtaa kiputuntemuksen lievittymiseen. Pakallistasolla kipuhermojen aktiivisuuteen voidaan vaikuttaa tarpeen mukaan joko laskimo- tai valtimoverenkiertoa vilkastuttavien hoitomuotojen avulla.

Sähköhoidossa oleellista on saada hoidot melko tiiviinä jaksona – aluksi jopa päivittäin. Sähköhoitomuodosta riippuen hoitokerta kestää 15-60 minuuttia ja hoitojakso koostuu 5-15 käsittelystä. Sähköhoitoa käytetään fysioterapiassa pääsääntöisesti yhdistelmänä muiden menetelmien rinnalla, jolloin saavutetaan parhaat tulokset. Joissakin vaikeissa kroonisissa kiputiloissa asiakkaan on suositeltavaa hankkia pieni sähköhoitolaite kotikäyttöön optimaalisen tulokseen pääsemiseksi.

ULTRAÄÄNIHOIDOT

Ultraääni (UÄ) on väliaineessa etenevää mekaanista aaltoliikettä, jonka värähtelytaajuus on ihmisen kuuloalueen yläpuolella. UÄ synnytetään ns. piezosähköisen ilmiön avulla, jolloin sopivaa ainetta oleva kide saadaan sähkön avulla värähtelemään. Kide on kiinnitetty hoitokojeessa metallilevyyn, josta värähtely siirtyy väliaineen kautta iholle ja siitä edelleen syvemmälle kudoksiin.

Kudoksissa ultraääni aiheuttaa erittäin nopeita ja voimakkaita painevaihteluita yksittäisen solun pituisella matkalla. Voidaankin ajatella, että UÄ-hoito on ns. solujen mikrohierontaa. Hoidon vaikutuksesta mm. erilaisten kalvorakenteiden läpäisevyys lisääntyy, paikallisesti vaikuttavien aineiden vapautuminen ja resorptio kiihtyvät, eli solujen toiminta tehostuu. UÄ:llä on myös nopea ja tehokas lämpövaikutus. Hoitomuoto soveltuu erilaisten paikallisten kiputilojen, hermopinteiden, nivelsidevammojen, sidekudoksen venymistä edellyttävien tilojen ja lihaskireyksien yms. hoitoon.

Ultraäänen avulla voidaan lisäksi tehostaa lääkeaineen kulkeutumista ihon läpi, jolloin puhutaan fonoforeesista. Geelimäinen lääkeaine joko sekoitetaan UÄ-hoidossa käytettävään väliaineeseen tai sitten lääkeaine soveltuu sellaisenaan väliaineena käytettäväksi. Fonoforeesi perustuu ihon verenkierron lisääntymiseen, ihohuokosten avautumiseen ja ihonalaisten kalvorakenteiden läpäisevyyden lisääntymiseen.

Manuaaliset terapiat

NIVELMOBILISAATIO

Termi ”mobilisaatio” tarkoittaa liikkuvaksi tekemistä. Fysioterapiassa nivelmobilisaatiolla tarkoitetaan nivelten liikelaajuuksien suurentamista terapeutin käsin suorittaman liikehoidon avulla. Nivelen liikerajoitukseen liittyy usein kipua. Tavallisesti kipu vähenee tai poistuu mobilisoinnilla saavutetun liikkuvuuden lisääntymisen myötä.

NEURAALIKUDOSMOBILISAATIO

Neuraalikudoksella tarkoitetaan hermosäikeitä ja niitä välittömästi ympäröiviä rakenteita, kuten sidekudoskalvoja, veri- ja lymfanestesuonia. Normaalitilanteessa neuraalikudos pääsee vapaasti liikkumaan lihasten, luiden ja erilaisten sidekudoskalvojen väleissä. Muun muassa nivelten liikerajoitusten ja lihaskireyksien johdosta hermokudoksen normaali liikkuminen saattaa rajoittua, minkä seurauksena esiintyy mm. säteily-tyyppistä kipua. Kun hermokudoksen liikkuvuus saadaan neuraalikudosmobilisaatiolla palautettua normaalitilaan, niin säteilykipu helpottaa tai häviää.

TRIGGERPISTEHIERONTA

tarkoittaa lihasten kipupisteiden käsittelyä. Kyseinen hieronta sopii tilanteisiin, joissa lihas ei siedä klassisen hieronnan otteita. Trigger-piste hieronta soveltuu erinomaisesti mm. säären lihasaihiopaine syndrooman eli ”penikkataudin”oireiden vähentämiseen.

KLASSINEN HIERONTA

on yksi fysioterapian työvälineistä. Sitä käytetään usein tuki- ja liikuntaelin fysioterapiassa hoitojakson alkuvaiheessa luomaan edellytyksiä asiakkaan omatoimisen harjoittelun aloittamiselle. Aktiivisilla tanssin harrastajilla ja ammattitanssijoilla hieronta kuuluu oleellisena osana kehonhuoltoon, jolloin hieronnalla tähdätään palautumisen nopeuttamiseen ja vammojen ennaltaehkäisyyn. Hieronnalla voidaan parantaa lihaksen sisäistä nestekiertoa ja irrottaa tai venyttää mahdollisia lihassäikeiden välisiä kiinnikkeitä. Lihaskalvojen venytys vähentää lihaksen jännitystä ja parantaa lihaksen sisäistä verenkiertoa. Lihasperäisen kivun taustalla voi olla myös kudosturvotus. Turvotuksen aiheuttamaa kipua voidaan lievittää lihaksen imuneste- ja laskimoverenkiertoa kiihdyttävillä hierontaotteilla.

MYOFASCIAALINEN- ELI LIHASKALVOKÄSITTELY

kaikki ihon alla olevat tuki- ja liikuntaelinrakenteet ovat toisiinsa sidottuina sidekudoskalvorakenteiden avulla. Kalvorakenteet toimivat elastisina voimia välittävinä sidoksina ja ovat tärkeä osa kehon biomekaanista kokonaisuutta. Esimerkiksi reiden hamstring-lihaksen (reiden takaosan lihas) revähtymien yhteydessä lihaskalvorakenteeseen syntyvä arpimuodostuma huonontaa kalvorakennelman elastisuutta koko alaraajan takaosassa jalkapohjasta pakaraan asti ulottuvalla alueella ja hyvin usein myös lanne- ja rintarangassa asti. Myofasciaalisella käsittelyllä voidaan parantaa kalvorakennelmien joustavuutta, nivelten liikkuvuutta ja lievittää kipua.