Miten urheiluvamman yllättäessä päästään takaisin oman lajin pariin?

Ammattiurheilijat, huippu-urheilijat ja kilpaurheilijat harjoittelevat noin 25-40 tuntia viikossa 10-11 kuukautta vuodessa. Yhden harjoittelukerran aikana voidaan tehdä esim. 100–400 hyppyä ja 2000-30000 juoksuaskelta ja alastulohetkellä alaraajan rakenteisiin kohdistuu 4-14 kertaa urheilijan painoa vastaavia kuormia. Lisäksi jalan osuessa alustalle saatetaan joutua tekemään nopea suunnanvaihto, mikä aiheuttaa voimakkaan kiertävän voiman alastulojalkaan. Vartaloa käytetään ääriasentoja hyödyntäen – selkää taivutetaan taakse, pyöristetään tai kierretään maksimaalisesti yhtä aikaa raajojen monimuotoisten liikeyhdistelmien kanssa. Urheilija saattaa nostaa itsensä painoista kilpakumppania ja iskeytyä alustalle jääden kilpakumppanin alle.

Miten sitten urheiluvamman yllättäessä päästään takaisin oman lajin pariin? Valmiita suunnitelmia ei valitettavasti löydy suoraan oppikirjoista. Ei ole olemassa yhtä konseptia, jota noudattamalla aina kuntoudutaan esim. polvioperaatiosta tietyssä viikkomäärässä hyppykuntoon. On olemassa kuntoutumisaikataulujen keskiarvoja, joihin useimmat kuntoutujat sijoittuvat – mutta on hyvä muistaa, että aikataulullisesti nopeimman ja hitaimman väli voi olla viikkoja tai jopa kuukausia samassa ongelmassa. Vaihteluväliin vaikuttaa useita taustatekijöitä:

  • ikä
  • laji ja sen edellyttämät fyysiset vaatimukset
  • taso, jolla urheillaan
  • kuinka pitkä liikuntatauko oli ennen mahdollista operaatiota eli minkä verran on menetetty fyysisiä ominaisuuksia tai ns. lajikuntoa
  • onko taustalla ollut useita vajaakuntoisuusjaksoja peräkkäin samasta tai eri syystä
  • urheilijan, valmentajan ja kuntoutustiimin psyykkiset taidot
  • mahdollinen kipuoppiminen
  • miten hyvin urheilijalla on mahdollisuus osallistua kuntoutukseen, esimerkiksi taloudelliset tekijät jne.

Urheilijan taustatietojen kartoittaminen on siis hyvin iso osa onnistunutta kuntoutusta. Näihin taustatietoihin, joiden tiedämme vaikuttavan kuntoutukseen, lisätään tutkittua tietoa mm. kuntoutuksesta, kuormitusfysiologiasta, kinesiologiasta, lääketieteestä ja urheiluvalmennuksesta. Suunnitelmaa ei voida yleensä tehdä heti tehdä valmiiksi asti, sitä tarkistetaan ja muokataan kuntoutusprosessin aikana.

Hyvänä nyrkkisääntönä pidetään sitä, että siinä vaiheessa, kun urheilijan voimasta on palautunut 90%, on omaan lajiin palaaminen  turvallista. Joskus huippu-urheilija joutuu ottamaan riskejä ja tekemään paluun aikaisemmin.  Näin toimitaan  esim. SM, EM, MM tai OLYMPIA kisojen yhteydessä. Näissä tapauksissa tiedämme urheilijan tukitiimissä riskin. Olemme valmiita auttamaan urheilijaa uudessa kuntoutuksessa ja urheilija on itse hyväksynyt riskienhallintasuunnitelman.

Tuohon 90% tasoon pääsyyn on toinen hyvä nyrkkisääntö. Kuormituksen nosto tehdään maksimissaan 10-20% portailla ja nostetulla kuormalla treenataan 1-6 viikkoa riippuen ongelmasta ja siitä, miten keho ottaa vastaan kuorman noston. Tuossa kuormituksessa on mukana urheilijan fysio-ohjelma sekä lajitreeniä tilanteen mukaan.

On sanomatta selvää, että helppoa kuntoutuminen ei ole. Valmiiksi piirrettyä reittiä ei ole verkkokaupasta ostettavissa. On löydettävä mentaaliset keinot sietämään epävarmuuden tunnetta ja silti luotettava tiimiin.  Onneksi sitkeys tuottaa tässäkin lajissa tulosta.

Ei taikatemppuja – tiimityön ja treeni kautta onnistumiseen !


Pasi