Tanssijan
kehonhuolto

Kehonhuollolla tarkoitetaan kaikkia niitä keinoja, joilla voidaan ylläpitää tai kehittää tanssijan kykyä hallita kehoaan mahdollisimman taloudellisesti ja tehokkaasti. Työvälineitä ovat erilaiset kestävyyttä, voimaa, tasapainoa, liikkuvuutta ja koordinaatiota kehittävät lajinomaiset harjoitteet.
‍
Ensisijaisena tavoitteena on kehittää monipuolisesti tanssijan kunto- ja taitotekijöitä ja parantaa näin edellytyksiä tanssitaidon oppimiseen ja lisäksi kohottaa kehollista valmiutta tiiviiseen tanssiharjoitteluun. Keskeisenä tavoitteena on antaa tiedolliset ja taidolliset valmiudet siitä, kuinka kehon asennonhallintaa tulee kehittää, jotta tanssija pystyy harjoittelemaan mahdollisimman tehokkaasti ja välttymään vammoilta. Kehonhuollon suunnittelun tukena käytetään lihastasapainokartoitusta, alaraajalinjausanalyysiä tai jalka-analyysiä. Kartoituksista saa kirjallisen palautteen. Kehonhuolto voidaan toteuttaa yksilöohjauksena tai kehonhuoltokurssina ryhmälle.

Aktiiviset tanssin harrastajat treenaavat usein 4–5 kertaa viikossa 3–5 tuntia / kerta, tanssijan ammattiin tähtäävät 5–6 kertaa viikossa 5–7 tuntia / kerta ja ammattilaiset 6 kertaa viikossa 7–10 tuntia / kerta. Harjoittelun päälle tulevat näytökset, joita ammattilaisilla on 10 kuukauden ajan 2–3 kertaa viikossa ja aktiiviharrastajillakin 2–3 kertaa kaudessa tai enemmän. Tanssin harjoittelumäärät ovat suuria ja lisäksi intensiteetti on korkealla, mikä asettaa kovia haasteita palautumisen toteutumiselle. Ilman riittävää palautumista kehittyminen lajissa hidastuu ja toisaalta riski saada vammoja kasvaa. Lihashuollon tukitoimien avulla voidaan varmistaa palautumisen optimaalinen toteutuminen tiiviin harjoittelu- ja esitysperioidin aikana. Lihashuollon tukitoimina palautumisen edistämiseksi Kropassa käytetään hierontaa, triggerpistekäsittelyä, lihaskalvokäsittelyä tai kuivaneulausta. Lisäksi tarvittaessa voidaan tehdä fysikaalisia hoitoja, kuten ultraääni-, laser- ja sähköhoitoja.